Kestävä maailma?

Kuva täältä. 

Olin tänään kestävän kehityksen kurssin avausluennolla. Se sai minut taas ajattelemaan ja osaksi myös voimaan pahoin. Kuinka helppoa ja mukavaa onkaan vain sulkea silmänsä ja korvansa ja olla ajattelematta. Ympäristöala on jossain määrin masentava, sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi... vaikka ratkaisun ydin piileekin juuri siinä yksilön muutoksessa. Toki tekniikalla on maailman pelastamisessa tärkeä roolinsa, mutta kaiken on lähdettävä yksilöiden arvomaailman muutoksesta.

Eräs ystäväni on esittänyt mieleeni painuneen ajatuksen siitä, että hänen mielestään ihmisen ei tulisi asua näin pohjoisessa. Emme voi saada esimerkiksi tärkeää D-vitamiinia tarpeeksi vaan on turvauduttava purkkiin. Vuorokausirytmi ei ole luonnollinen vaan kesällä tulisi valvoa läpi vuorokauden ja talvi nukkua talviunta. Ehkä tässä on jotain perää, vaikka itse olenkin aina nauttinut Suomessa asumisesta ja tunnen sopeutuneeni tänne. 

Pohjoiset maat Kanada ja Suomi ovat USA:n seurana siellä huonommassa kolmen kärjessä usein mitatessa ekologista tehokkuutta ja kestävää kehitystä. Joku onkin sanonut, että Suomessa pitäisi asua vain 200 000 ihmistä, jotta oltaisi tasapainossa. 

Maailman kantokyky on ylittynyt jo aikoja sitten ja eletään ikään kuin lainalla, joka kertyy joskus maksettavaksi. Kulutamme enemmän kuin luonto tuottaa. Käytämme fossiilisia polttoaineita vuodessa määrän, jonka syntymiseen on kulunut 100 000 vuotta. 

Huh.

Tiedättekö muuten, mikä on WWF:n Elävä maailma -raportin mukaan maailman ainut valtio, joka täyttää kestävän kehityksen ehdot?