Bloggaamisesta

Auringonnousun aikaan

Ystäväni päätti lopetta bloginsa ainakin toistaiseksi, koska bloggaus ei tällä hetkellä sijoitu tärkeysjärjestyksessä tarpeeksi ylös. Miksi minä sitten koen, että omalla kohdallani blogi on riittävän tärkeä jatkaakseni? Vai onko?

Olen pohtinut aihetta täällä aiemminkin. Tällä hetkellä päivääni saattaa mahtua vain tunnin verran vapaata aikaa ja hyvinkin usein käytän ajan bloggailuun. Sen täytyy siis antaa minulle aika paljon.

Blogi ajaa pitkälti saman asian kuin päiväkirja. Saa selvennettyä ajatuksia, kirjoitettua/kuvattua elämän huippuhetkiä muistiin. Blogi on minulle apuväline siihen, että todella näkisin sen, mikä elämässä on tärkeää. Ei niin, että itse blogi olisi tärkein vaan kirjoittamalla ja kuvaamalla näen paremmin elämän kultahiput ja ilonaiheet. Tajuan olla kiitollinen ja nauttia hetkistä.

Olen kuitenkin melkoinen suorittaja. Käännän helposti kivat ja rennotkin asiat suorittamiseksi, tavoitteiksi, onnistumisiksi ja epäonnistumisiksi. Bloggaamalla pyrin eroon ainaisesta elämän suorittamisesta. On kuitenkin vaarana, että bloggauskin muodostuu suorittamiseksi, pakkopullaksi: tekstejä on tehtävä tietyin välein; nyt ei jaksaisi kirjoittaa, mutta täytyy. Pitää yrittää välttää tätä, ottaa kirjoittaminen rennosti. Mihän pidän kirjoittamisesta! Minun täytyy muistaa, että teen tätä ennen kaikkea itseäni varten! Blogi on minun tapani ilmaista luovuuttani.

Blogi antaa myös jotain, mitä päiväkirja ei. Se antaa vuorovaikutteisuuden, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen kokenut tämän kuitenkin enemmän hyväksi. Saan kertoa kuulumisiani läheisilleni, jotka eivät ole lähellä. Saan jakaa ehkä jotain, mistä joku muukin hyötyy tai saa iloa. Kirjoitan niistä asioista, joita itse mielelläni lukisin. Voin saada kommentteja, vinkkejä ja kannustusta. Tämän vuoksi, ainakin vielä, jaksan istahtaa koneen ääreen ja kertoa, mitä päivääni kuuluu.