Voi itku

Meillä on muutamana päivänä itketty ja kitisty tavallista enemmän, Tarmo siis. Tarmo ei ole aikaisemmin itkenyt ehkä minuuttia pidempiä aikoja. Välillä iltasella on oltu hieman epätyytyväisiä, mutta suuria itkukohtauksia ei ole ollut. Muutama päivä sitten illalla alkoi kunnon kiukuttelu. Yön vauva nukkui ihan hyvin ja aamulla sama kiukuttelu jatkui. Eilen Tarmo viihtyikin sitten rinnalla melkein koko päivän ja toissayönäkin heräiltiin tavallista useammin syömään. Tämä taisi siis olla se 6 viikon kohdalla mahdollisesti tuleva tiheän imun kausi.

Eilen tilanne palautui jälleen normaaliksi ja poitsu oli oma aurinkoinen itsensä, joskin ruoka maistui edelleen varsin usein. Tarmo on muuten viikon sisällä oppinut hienosti vastaamaan hymyyn ja nostamaan päätään mahallaan käsillä tukien.

Viime yönä nukuimmekin sitten kymmenestä melkein neljään! Aamuyö meni sitten taas enemmän ja vähemmän sängyssä väännellen mahanväänteissä. Korvatulpat äidille olisivat olleet tarpeen. Poika nukkui ähkiessään, mutta äiti ei.

Pojan kiukutellessa opimme hänestä taas hieman lisää. Olen aiemminkin huomannut hänen pitävän kovasti musiikista ja rauhoittuvan lauluun ja tanssiin, mutta yllätyin silti, kuinka kurkkusuorana huutava lapsi voi hiljentyä välittömästi musiikkiin. Kun mikään ei tuntunut kelpaavan, käänsin sängyn päällä olevan mobilen soimaan ja itku loppui siihen. Poika oli tyytyväinen niin kauan kun musiikki soi ja pian oltiinkin unessa.