Imetyksestä

En kauheasti jännittänyt tai miettinyt imetystä ennen vauvan syntymää. Luotin, että se tulee jotenkin luonnostaan ja jos imetys ei suju, niin se ei suju. Halusin kuitenkin pyrkiä täysimetykseen.

Vauva pääsi rinnalle heti syntymänsä jälkeen ja kaikki tuntui helpolta. Pieni järkytys kuitenkin tuli maidon kunnolla noustessa. Jomotti ja sattui. "Tätäkö tämä nyt sitten on koko ajan??!"

Onneksi tilanne helpotti parissa päivässä turvotuksen laskiessa ja muutamassa viikossa rinnat tottuivat kunnolla imetykseen. Olo oli kuitenkin edelleen hieman järkyttynyt. Vauvassa kiinni ihan koko ajan. Aina, kun sai itselle ruoan eteen vauva vaati ruokaa.

Nyt kaikki on kuitenkin normalisoitunut. Vauva ei syö enää yhtä tiheästi ja ennen kaikkea olen jotenkin pystynyt rentoutumaan ja nauttimaan siitä, että maitoa edelleen riittää. Alkukankeuden jälkeen vauvan ruokailu on minulle mukava hetki rentoutua ja olla lähellä vauvaa. Imetyksestä on myös tullut luontevampaa, enkä enää samalla tavalla arista imettämistä julkisella paikalla, vaikka edelleenkin mieluiten imetän rauhallisessa paikassa.

Tuntuu, että poika syö edelleen päiväsaikaan aika tiheästi. Olen ajatellut sen johtuvan ilman kertymisestä vatsaan, jolloin on helpompi syödä hieman lyhyemmin kerralla. Öisin meillä herätään nyt kahden kuukauden iässä yksi-kolme kertaa. Yleensä ensimmäinen unipätkä on noin 5-7 tuntia ja sen jälkeen heräillään parin tunnin välein.

Nyt vain toivon kaiken jatkuvan yhtä helposti kuin tällä hetkellä.