9kk -päivitys
Huh, ei voi taas muuta sanoa kuin, että onpa kuukausi mennyt nopeasti! Ja olen vielä melkein viikon jäljessä tämän postauksen kanssa.
Kuluneen kuukauden myötä arki on hieman rauhoittunut ja perusrytmit ovat pysyneet aikalailla samanlaisina. T on oppinut kunnolla istumaan ja keksinyt, kuinka loistavaa tässä asennossa onkaan tutkia kaikenlaista. Voi heiluttaa helistintä, lukea kirjaa, näpertää leluja ja viimeisimpänä keksintönä vaikkapa taputtaa käsiä yhteen.
Istuminen on rauhoittanut poikaa jonkun verran. Aivan koko ajan ei tarvitse olla liikkeessä. Toisaalta aikamoinen sähköjänis tuo tuntuu edelleen paikoittain olevan. Seisominen ja puita myöden kävely ovat vahvistuneet entisestään ja T ylettää yllättävän korkealle noustessaan varpailleen. Vaikkapa ruokapöydän reunan yli..
T haluaa osallistua kotitöihin. Tiskikonetta meillä ei enää tyhjennetä ilman T:n työnjohtoa. Muuten tulee huuto. Vaatimisen poika on muutenkin sisäistänyt. Kun olisi vain yhteinen kieli, olisi niin paljon helpompaa.
Eilen muuten jumpalta kotiin tullessani T ja M näyttivät, mitä olivat oppineet. M heilutti kättään sanoen "hei hei" ja T toisti perässä! Voiko näitä nyt laskea ensimmäisiksi sanoiksi? Onhan tuossa vain yksi tavu, että vielä niitä kaksitavuisia odotellessa. Äitiä ja tuttia poika yrittää selvästi tavailla, mutta vielä eivät aivan tavut ole asettuneet paikoilleen.
Kuluneen kuukauden myötä arki on hieman rauhoittunut ja perusrytmit ovat pysyneet aikalailla samanlaisina. T on oppinut kunnolla istumaan ja keksinyt, kuinka loistavaa tässä asennossa onkaan tutkia kaikenlaista. Voi heiluttaa helistintä, lukea kirjaa, näpertää leluja ja viimeisimpänä keksintönä vaikkapa taputtaa käsiä yhteen.
Istuminen on rauhoittanut poikaa jonkun verran. Aivan koko ajan ei tarvitse olla liikkeessä. Toisaalta aikamoinen sähköjänis tuo tuntuu edelleen paikoittain olevan. Seisominen ja puita myöden kävely ovat vahvistuneet entisestään ja T ylettää yllättävän korkealle noustessaan varpailleen. Vaikkapa ruokapöydän reunan yli..
T haluaa osallistua kotitöihin. Tiskikonetta meillä ei enää tyhjennetä ilman T:n työnjohtoa. Muuten tulee huuto. Vaatimisen poika on muutenkin sisäistänyt. Kun olisi vain yhteinen kieli, olisi niin paljon helpompaa.
Eilen muuten jumpalta kotiin tullessani T ja M näyttivät, mitä olivat oppineet. M heilutti kättään sanoen "hei hei" ja T toisti perässä! Voiko näitä nyt laskea ensimmäisiksi sanoiksi? Onhan tuossa vain yksi tavu, että vielä niitä kaksitavuisia odotellessa. Äitiä ja tuttia poika yrittää selvästi tavailla, mutta vielä eivät aivan tavut ole asettuneet paikoilleen.
T Wienin majoituspaikan keittiössä.
Kommentit
Lähetä kommentti