Supernainenko?

Olen joutunut joskus pohtimaan opintojeni kautta naisjohtajuutta ja miksi naiset eivät päädy johtamistehtäviin läheskään niin usein kuin miehet. Esille nousi ajatuksia sukupuolien välisistä persoonallisuuseroista sekä siitä, että vaikka yhteiskunnassa on tapahtunut sukupuoliroolien tasoittumista, on luonnollista että korkeiden johtamisasemien jakautumisessa muutos seuraa perässä. Täytyyhän johtamistehtäviä olla jo uran alkupuolelta asti. Persoonallisuuserotkin puoltavat naisjohtajien määrän kasvua, koska naisten perinteiset ominaisuudet sopivat nykypäivän johtajille hyvin.

Mieleenpainuvin pohdinnoissa noussut asia oli kuitenkin naisiin kohdistuvat odotukset. Naisjohtajista ja miksei kaikista naisista luodaan usein supernaisen kuvaa. Supernaisella on oltava ura, hän on hellä ja hyvä äiti, puoliso ja hänen kotinsa on loistokunnossa ja harrastukset korkeatasoisia. Vastaavia odotuksia ja paineita ei aseteta miehille. Huomaan itsekin uskovani tähän supernaisen kuvaan. Haluan täyttää tämän roolin, mutten kuitenkaan ole varma, pystynkö siihen.

Fortumin teknologiajohtaja Petra Lindströmin mukaan tämä luotu kuva ei ole tosi vaan tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. (Laatikainen, Tuula. 2011. Harvinaista tekniikassa – naisjohtaja. Tekniikka ja talous. 9.12.2011 s. 2) Olkaamme siis jokainen ylpeitä itsestämme riippumatta ulkopuolelta asetetuista paineista ja vaatimuksista. Ei pidä olla itselleen liian ankara. Meidän ei tarvitse täyttää mahdottomia rooleja vaan voimme hyvillä meilin olla myös epätäydellisiä.

Hyvää ja iloista naistenpäivää kaikille naisille!