Halpa henkivakuutus

Olen aina manaillut sitä, etteivät suomalaiset käytä pyöräilykypärää. Se on jotenkin kai noloa. En tiedä. Yleensä käytän aina kypärää, koska ajokilometrejä tulee nykyään niin paljon. No, eilen sitten olimme menossa viettämään iltaa ja ajattelin, etten viitsi pilata kampaustani ja laittaa kypärää päähän. Ei kai sitä juuri nyt voi mitään sattua.

No olisihan se pitänyt arvata, että se sattuu juuri sillä kerralla. Menin mäkeä alas ihan hyvää vauhtia ja yhtäkkiä jostakin ovesta pomppasi mies eteeni. En ehtinyt tehdä juuri mitään. Törmäsin mieheen ja viereen parkkeerattuun pakuun. Siitä lensin nurin asfalttiin. Auts. Ja missä on kypärä? -Ei ainakaan päässäni.

Onnekseni en lentänyt pää edeltä asfalttiin. Selvisin suht vähin naarmuin. Jalkapöydässä tuntui pientä kipua, joka yön mittaan äityi todella pahaksi. Jalka turposi ja särki aivan älyttömästi. En pystynyt kävelemään yhtään. Taksilla sitten kotiin ja kotona jalkaan kylmää ja koholle. Nukkuessa särky sitten helpotti. Venähtänyt se vain oli. Tänään en kyennyt töihin, mutta ehkä jo huomenna.

Tuntuu, että tämä oli ihan oikein minulle. Muistanpahan taas, mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja arvokasta ja mikä ei. Ihmiset käyttäkää kypärää! Se ei ole kuin yhdestä kaatumisesta kiinni ja niin voi sattua kenelle tahansa koska tahansa. Jollakin kampauksella ei ole väliä niin pätkän vertaa siihen verrattuna, että voit maata koomassa kallo murtuneena.

Kuva täältä