Häät, osa 4: Vihkiminen

Meillä kirkko-osuus alkoi kahdelta ja kesti vähän reilun puolisen tuntia. Ei siis kovin pitkään, vaikka morsiusmessu kyseessä olikin.

Olimme kirkolla jo hyvissä ajoin ja valmistautumishuoneessa meinasi vähän alkaa jännittää. Isäni saattoi minut ja siellä sitten kahdestaan odottelimme. Vähän meinasi alkaa käsiä tärisyttää siinä kävellessä kohti alttaria. Sen jälkeen pystyin kuitenkin hyvin rentoutumaan ja nauttimaan seremoniasta. Sulhanen sanoi jälkikäteen seisoneensa niin paikallaan koko ajan, että hyvä, jos veri kiersi..

Mielestäni messu oli ihana. Sai seisoa sen oman rakkaan vieressä käsi kädessä ja sanoa tahdon. Oli niin mukavaa, kun ystäviä ja perhettäkin osallistui lukemalla tekstejä ja rukouksia. Myös kaasoni soitto oli kaunista kuunneltavaa. Herkistyin yllätyksekseni eniten virsien ja laulujen aikana. Sanat olivat niin koskettavia.

Tämmöisen ihanuuden sain sormeeni. Sormus ei ehkä ole ihan perinteinen, mutta aivan minun tyyliseni.
Heh, hääautona meillä oli harrastukseni kautta paloauto :D

Kommentit

  1. Tässä herkistyy ihan sivullinenkin <3 Kaikki tuntuu niin täydelliseltä ja sinä kuulostat aivan mahdottoman onnelliselta.. <3

    VastaaPoista
  2. Aivan upea hääpuku!
    Ja onnee tuoreelle avioparille! <3
    Olkoon onni suotuisa, olkoon vuodet antoisia, kestäkööt onni läpi elämän tien.

    VastaaPoista
  3. Onnea tuoreelle avioparille! Todella kaunis puku sinulla :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Täydellinen pippurikastike

Äipän Kesäkurpitsalasagne